sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kuukauden luetut 1


1. Petri Tamminen: Rikosromaani.  Otava 2012, 173 s. 



Kirja on hieman erilainen rikosromaani, mitä olen tottunut lukemaan. Kun pääsin vauhtiin kirja vei mennessään. Henkilöt ja tarina ovat mielestäni hieman pinnallisia, mutta se ei haittaa. Lopulta kokonaisuus ratkaisee. Kirjassa oli poikkeuksellisen vähän henkilöitä; Poliisit Vehmas ja Immonen, sekä rikollinen Ångström. Kaupungissa on meneillään poikkeuksellisen vahva masennusaalto ja Vehmas uskoo olevan Ångströmin siihen syyllinen. Kun Vehmas luulee saaneensa Ångströmin lopulta kiinni, rikollinen onkin jo toisaalla. Onko Ångström lopulta syyllinen kaupungin masennusaaltoon vai onko kyseessä ihan tavallista masennusta.       

Esittelyteksti:

"Komisario Vehmas söi kesäkeittoa ja katseli syksyistä Pasilaa. Tuolla jossakin liiteli Malmin musertaja, Hämeenlinnan häpäisijä Herman Ångström tihutöissään, ujuttamassa katutaikurin kepeydellä huolia ja häpeää ihmisten elämään. Mihin Ångström iskisi seuraavaksi? Vehmas kävi pistämässä nuppineulat Vallilan, Konalan ja Vuosaaren ruutuihin. Kartat houkuttelevat ihmisen uskomaan, että asiat ovat jotenkin, jossakin."  


2. Taina West: Tänä iltana Jukka Puotila. WSOY 2016, 266 s.


Kirjassa Jukka Puotila kertoo elämäntarinansa, näyttelijän ja imitaattorin työstään sekä sairastumisestaan syöpään syksyllä 2015, unohtamatta tietenkään harrastuksia elämän varrella. Hyvin elävästi kirjoitettu henkilökuva, jossa mielenkiinto säilyi loppusivuille asti.

Esittelyteksti:

"Kotikadun tähti on sekä monipuolinen esittävän taiteen työmyyrä että tarkkasilmäinen havainnoitsija.Kotikadun kuvauksista Kansallisteatterin harjoituksiin, teatteriharjoituksista avajaisia juontamaan ja sieltä helikopterilla imitaatiokeikalle yksityisjuhliin... Kesällä 2015 oravanpyörälle tuli stoppi, kun Puotila sai 60-vuotisjuhliensa kynnyksellä kuulla sairastuneensa vakavasti.Jukka Puotila on ollut monessa mukana ja nähnyt paljon, ja erityisesti keikat ovat tarjonneet paitsi herkullista materiaalia näyttelijän työstettäväksi myös paikoin tragikoomisen näköalan Suomen nousuihin ja kuplien puhkeamisiin. Puotila pohtii teoksessa myös, mitä ristiriitoja monipuolinen työnkuva on aiheuttanut niin perhe-elämässä kuin näyttelijänä. Jukka Puotila tunnetaan rakastetuista TV-sarjoista kuten Kotikatu ja Ruusun aika, loistavana imitaattorina sekä teatteri- ja elokuvarooleistaan."

3. Elisabet Aho: Kartanon tiellä. Otava 2006, 428 s.




Kirjassa eletään vuosia 1887-1917. Kirjan tapahtumapaikkoina ovat Suutarin torppa ja Urajärven kartano, sekä myöhemmin mm. Henriikka tädin koti ja Sysmässä Rantalan kartano. Anselmi oppii ja kasvaa kotonaan suutarin torpassa lapsuutensa. Vuodet kuluvat ja Anselmi pääsee lopulta kouluun tätinsä mukana Sysmään. Kirjassa on loistavat henkilökuvaukset ja tarina etenee luontevasti. Historialliset tapahtumat täydentävät tarinaa. Olen lukenut kirjan aikaisemmin, ehkä useammankin kerran. Nyt kuitenkin vasta huomasin, että tämä kirja kuuluu sarjaan ja aikaisemmin ovat ilmestyneet Valkea kuin uni - tapahtumat ajalta 1830-1851 (2000) ja Lilly- tapahtumat ajalta 1861-1918 (2002), josta kaikki tapahtumat lähtevät käyntiin. Näistä kirjoista selviää mm. enemmän Urajärven kartanon taustaa.

Esittelyteksti:

"Urajärven kartanon kauniista sisäpiiasta Annista tulee suutarin vaimo hyvissä ajoin ennen pojan syntymää. Pahoina hetkinä epäilyt pojan oikeasta isästä kalvavat kuitenkin suutarin mieltä. Myös Anselmi itse joutuu varttuessaan kuulemaan epäilyksiä syntyperästään. Äidin sydämessä Anselmiulla on aina erityinen sija, vaikka perheeseen syntyy vielä kaksi tytärtä ja poika. Kartano ja kartanon väki ovat koko ajan läsnä perheen arjessa, vaikka Anni ei kartanossa suostukaan käymään. Vuosien myötä elämän heitellessä niin äitiä kuin poikaakin, kumpikin löytävät oman tiensä ja päivistä nousevat esiin eheimmät ja parhaimmat."

4. Aino Räsänen: Kartano odottaa isäntää. Uusi kirjakerho 1980, 164 s.




Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1951. Aino Räsänen on kirjoittanut myös toisen kartano-aiheisen romaanin, Kartanon musta majuri (1972). Kirjassa on mielenkiintoinen kartanotarina sekä henkilöt. Kirjan tarina ja henkilöt pyörivät Ritaniemen kartanon uuden isännän ympärillä. Kirjasta löytyy myös huumoria ja on hyvin mielenkiintoinen.

Esittelyteksti: 

"Ritaniemen kaunis herraskartano on jo kauan ollut ilman isäntää. Kartanon omistaja asuu Helsingissä, ja hänen vaimonsa vanha sukulainen on isännän sijaisena talossa. Ritaniemeen saapuu tieto, että kartano on myyty jollekin Koskiselle, joka lähiaikoina saapuisi ottamaan tilaukset haltuunsa. Kaikki odottavat jännityksellä uuden isännän saapumista. Naapurihuvilassa äitinsä kanssa asuva Irma on päättänyt valloittaa isännästä itselleen miehen. Työnjohtajan sijainen Piri puolestaan suree ihanan kartanon tulevaa kohtaloa. Mutta taloon saapuukin ensin yksi Koskinen, joka osoittautuu Pirin kurssitoveriksi ja sitten toinen, joka sanoo olevansa uusi isäntä. Yllätykset eivät lopu kuitenkaan tähän..."

5. Christian Rönnbacka: Kylmä Syli. Bazar 2015, 317 s.



Kirjat olen lukenut ensimmäisestä, Operaatio Troijalainen alkaen. Olen tykännyt kirjoista niin paljon, että kaikki on pakko lukea. Kirjoissa päähenkilö Antti Hautalehto toimii Porvoossa poliisina ja jolla on myös syntyjään pohjanmaalta. Kirjoissa on monenlaisia rikoksia, joita Antti Hautalehto tutkii.

Kylmä syli alkaa vauhdikkaasti kun parikymppinen nuori mies löytyy pikkujouluaikaan Porvoonjoesta hukkuneena ja joka ei jää ainoaksi tapaukseksi. Hautalehto alkaa tutkia tapausta ja monenlaisia tapahtumia ehtii tapahtua ennenkuin dekkari tulee päätökseen. Luin kirjan parissa päivässä alusta loppuun.

Antti Hautalehto -dekkarisarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet: Operaatio Troijalainen (2012), Julma (2013), Rakennus 31 (2014).

Esittelyteksti:


"Öinen Porvoo pikkujouluaikaan. Parikymppinen mies hoipertelee hilpeänä juhlista kotiinpäin. Aamulla tyttöystävä ilmoittaa hänet kadonneeksi. Jäljet loppuvat Porvoonjoen rantaan, ja tapaus kirjataan komisario Antti Hautalehdon poliisiasemalla tavanomaiseksi katoamiseksi. Muutama yö myöhemmin ohikulkijat kuulevat Porvoonjoesta avunhuutoja. Paikalta pakenee outo huppariin pukeutunut mies, ja uhri löytyy henkitoreissaan vedestä. Komisario Hautalehto alkaa epäillä, ettei aiempi katoaminen ollut sittenkään rutiinitapaus. Seurattavia jälkiä on kovin vähän, sillä virta vie omansa. Eräällä tapauksella on silminnäkijä, mutta ehtiikö tämä ajoissa poliisin puheille?"